"...vaikka istunkin pyörätuolissa,
 aivoni eivät ole narikassa..."

           "...järki juoksee, 
            vaikka jalat eivät edes kävele..."


Olen jo yli kymmenen vuoden ajan luennoinut monenlaisista vammaisuuteen liittyvistä kysymyksistä niin yliopistossa kuin alan seminaareissakin. Työ on ollut antoisaa, ja jo yhdenkin virheellisen käsityksen korjaantuminen on voitto sinänsä:) Perussanomani "valistustyössä" on, että vammmaisuus tulisi nähdä ihmisten hyväksyttävänä erilaisuutena eikä leimaavana poikkeavuutena kuten vielä tänäänkin valitettavan usein ajatellaan. Erilaisuus on rikkautta, ja vammaisuus on osa elämää, mutta ei koko elämä! Ennakkoluulojen poistamisessa työtä kyllä riittää, sillä vammaisuus on yhä monille ns. terveille ihmisille pelottava asia, jota ei uskalleta kohdata.

"Pahimmat rajoitukset ja vaikeimmat esteet löytyvät aina omasta ajattelutavastasi." (B. Ringom)


Lähellä sydäntäni ovat etenkin seuraavat teemat:

CP-VAMMAISUUS:

Tämä moninainen liikuntavamma on ollut "seuralaiseni" jo yli kolmekymmentä vuotta. (Spastinen diplegia -diagnoosi 2-vuotiaana) Lisää tietoa CP-vammasta

INKLUSIIVINEN KASVATUS JA
KOULUTUKSELLINEN INTEGRAATIO:

Kannatan inklusiivista kasvatusta ja kaikille yhteistä koulua aina, kun se on vammaisen yksilön edun mukaista koulutuasteesta riippumatta.

VAMMAISUUS JA ELÄMÄNHALLINTA:

Vaikeakaan vamma ei ole este itsenäiselle ja "hyvälle" elämälle, mutta on selvää, että vammaisuus aiheuttaa aina haasteita jokapäiväiselle elämälle. Oikeus opiskeluun, työhön ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen kuuluu kaikille.

VAMMAISPALVELUJEN TAVOITTEET,
TODELLISUUS JA TULEVAISUUS:

Henkilökohtaistakin "taistelukokemusta" perusoikeuksien toteutumiseksi ja tarkoitustenmukaisten palvelujen saamiseksi löytyy aika paljon,  ja taistelu jatkuu...

Lisäksi mm. kehityksellinen dysleksia ja muut oppimisvaikeudet ovat tulleet tutuiksi, vaikka omia kokemuksia niistä ei lukuisista "ennustuksista" huolimatta olekaan.



Elämäni "aakkoset" löydät täältä